Ana María Gutiérrez Sorainen

Isojen puolueiden sihteerit Timo Laaninen (Kesk) ja Mikael Jungner ilmoittivat Suomen Kuvalehdelle, että puolueet eivät aio enää osallistua Ison Pajan vaalivalvojaisiin.
 

Verkkouutisista ei saa selville sitä, ollaanko kaikissa puolueissa samaa mieltä vai onko tämä vain Keskustan ja SDP:n temppu.

Keskustan puoluesihteerin mukaan ”on ollut vähän sellaista yleistä tyytymättömyyttä. Emme halua olla yhden yhtiön ilmaisia ohjelmansuorittajia”.
 

Suomen Kuvalehden mukaan muut mediatalot tervehtivät ratkaisua ilolla, sillä nyt ne pääsevät raportoimaan vaaleja samalta viivalta valtiollisen mediayhtiön kanssa. Jos uutinen pitää paikkansa, tulevaisuudessa siis isot puolueet pääsevät muita enemmän esiin. Erityisesti kaupalliset televisioyhtiöt eivät varmasti lähettäisi toimittajia raportoimaan pienempien puolueiden vaalitilaisuuksista.
Voi myös käydä niin, että kokoomuslainen televisionkatsoja katsoo vain puolueensa vaalivalvojaiset ja vaihtaa kanavaa toisen puolueen kohdalla. Valinnanvapaus sekin.
 

Toistaiseksi, tietääkseni kansa on ollut iloinen tuosta poikkeavasta ohjelmasta. Isoissa puolueissa unohdetaan, että Yle ei ole mikä tahansa yksityinen yhtiö, vaan kansan ylläpitämä ja rakastama. Kyllähan isot puolueet voisivat sen verran tulla vastaan.

Joka tapauksessa suosittelen pienemmille puolueille pysyä mukana kyseisessä ohjelmassa. Moni varmasti ilahtuisi jos televisiossa Timo Soini, Päivi Rasanen, Paavo Arhinmäki ja Anni Sinnemäki saisivat enemmän keskustelutilaa. Ehkä vihdoin kommunistisen puoluen, Köyhien asialla ja Itsenäisyyspuolueen puheenjohtajat Yrjo Hakanen, Terttu Savola ja Antti Pesonen pääsisivät ääneen.
Hyvässä demokratiassa pienemmillekin on annettava tilaa.
http://suomenkuvalehti.fi/jutu…historiaan 
 
 

Lähden Uudenmaan Vihreiden ehdokkaana eduskuntavaaleihin 2011.

Kun eduskuntavaalikampanja etenee, vaalilupauksia pursuaa ikkunoista ja ovenpielistä. Jotenkin en haluaisi luvata sitä tai tätä, koska kuten jo olen sanonut aikaisemmin, kansalaisten kannalta eduskuntaan tarvitaan ennen kaikkea palkkansa työllä ansaitsevia kansanedustajia. Sillä ei ole merkitystä, mitä se kansanedustajaehdokas lupaa hoitavansa, varsinkin jos hän ei hoida mitään, vaan se, että hän päästyään sinne hoitaa mahdollisimman monta asiaa hyvin kansalaisten edun mukaisesti eikä vain nauti taloudellisista korvauksista ja muista eduista.

Lupauksien sijasta kerron mieluummin, että aion hoitaa kansanedustajan tehtäväni kuten pitäisi.

Vihreä Lanka uutisoi asiasta jo eilen.

Minulta tullaan kuitenkin kysymään, että mistä asioista olen sitten kiinnostunut. Kotisivultani ne löytyy.

Myös tästä Uuden Suomen blogista näkee hyvin ajattelutapani.

Jokainen, joka haluaa tulla mukaan meidän joukoomme tai haluaa muuten tehdä yhteistyötä kanssani on tervetullut!

Sunnuntaina 29.8.2010 Helsingin Sanomien paperiversiossa on melko kattava kirjoitus siitä, kuinka somalialaisten perheenyhdistämistapaukset ovat ruuhkautaneet maahanmuuttoviraston käsittelystä.

Kiitos siitä! Tällaisten uutisten yhteydessä kaipaan tietoa myös siitä, mitä lainsäädäntö sanoo asiasta. Mihin perustuu, että somalialainen turvapaikanhakijana tai pakolaisena maahan tullut saa hakea perheensä kotimaastaan? Lehti selittää meille kaikenlaista somaleista, mutta ei yhtään mitään esimerkiksi siitä, kuinka nykyään maahanmuuttoministeriössä perheenyhdistämisasioita ollaan kiristämässä.

Näin kirjoitin eilen Helsingin Sanomiin lähettämässäni mielipidekirjoituksessa, joka ei ollut vielä tämän päivän lehdessä. Tänään oli kuitenkin Marja Hannulan ja Johanna Mannilan juttu, kuinka somalialaisten kasvattilapsihakemuksien määrä on Suomen oma ilmiö. Kiitos myös siitä! Tässä kuitenkin loppu jutustani:

Maahanmuuttoviraston kotisivulla selkokielellä sanotaan” Lupa voidaan myöntää, jos Suomessa asuva henkilö eli perheenkokoaja on Suomen kansalainen tai ulkomaalainen, joka on saanut oman oleskelulupansa pakolaisuuden, toissijaisen suojelun, humanitaarisen suojelun tai tilapäisen suojelun perusteella ja henkilöiden tarkoituksena on Suomessa jatkaa jo aikaisemmin vietettyä kiinteää perhe-elämää.”   

”Perheenjäsenet, Suomen kansalaisten ja muiden kuin EU-kansalaisten ja heihin rinnastettavien perheenjäseniä ovat: aviopuoliso, rekisteröity parisuhdekumppani, avopuoliso, alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on huoltaja, jos Suomessaasuva henkilö on alle 18-vuotias. Poikkeuksellisesti myös ydinperheen ulkopuolisilla omaisilla on mahdollisuus saada oleskelulupa Suomeen perhesiteen perusteella.   

Oleskelulupa edellyttää yleensä, että perheenjäsenen taloudellinen toimeentulo Suomessa on turvattu muutoin kuin yhteiskunnan tuella. Tavallisesti toimeentulon turvana on Suomessa asuvan perheenjäsenen palkka- tai yritystulot. 

Turvattua toimeentuloa ei kuitenkaan edellytetä, jos kyseessä on Suomen kansalaisen perheenjäsen, ja tämä perheside on muodostunut ennen perheenkokoajan Suomeen tuloa. “

Minusta jokainen, joka joutuu jättämään perheensa joksikin aikaa, haluaisi olla taas yhdessä perheensa kanssa. Miksi somalialaiset olisivat tässä asiassa poikkeus? Helsingin Sanomien jutussa ja muissa keskustelupalstoissa unohdetaan mainita, että muistakin maista kuin Somaliasta haetaan sukulaisia perheydistämisprosessin kautta. Perheenyhdistämisoikeus kun ei ole vain ja ainoastaan tarkoitettu somalialaisille.

Jos niin moni somalialainen on saanut sukulaisensa Suomeen, tarkoittaa siis maahanmuuttoviraston sanojen mukaan myös siitä, että monen somalialaisen toimeentulon turvana on Suomessa asuvan perheenjäsenen palkka- tai yritystulot. Toisin kuin tilastot ja nettipalstoissa annetaan ymmärtää, somalialaiset siis käyvät ahkerasti töissä. Tai sitten ulkomaalaisviraston virkamiehet, joilla on ollut jo pitkään kokemusta somalialaisten hekemusten käsittelyssä, ovat epäonnistuneet täysin.

Tämän uutisen käsittely muiden medioissa ja keskustelupalstoissa unohtaa täysin myös yhden tärkeän pointin, se humanitaarinen puoli, ihan kuin he eivät olisi lukeneet Helsingin Sanomien jutun valokuvaselostusta: Mogadishun asukkaat lähtivät pakoon taisteluja Somaliassa perjantaina. Maan sekasortoisen tilanteen vuoksi Suomen maahanmuuttovirastoon tullut perheenyhdistämishakemusten määrä on kasvanut rajusti.

Ja se raha palkatakseen lisää käsittelijöitä, mistä se löytyisi, koska nyt kiireihin vedoten maahanmuuttovirastossa voidaan tehdä vääriä päätöksiä. Onko se silloin myös somalialaisten syy? Minusta hädän alaisena ihminen tekee kaiken mitä voi ja jos siihen annetaan tilaa, miksi tilaisuus päästä sekasortoisesta maasta jätettäisiin käyttämättä? Kuka sekasorrossa järjestäisi ja hakisi biometrisiä passeja?

Väärinkäytöksiä on varmasti, ja viranomaisten on oltava valppaina sen eteen. Joka tapauksessa ei ole hyväksyttävää, että yhtä ryhmää leimataan ja solvataan. Ja sinänsä Helsingin Sanomien yksipuolinen näkökulma ihmetyttää. Varsinkin kun lehden samassa numerossa oli vastaavan päätoimittajan Mikael Pentikaisen kolumni yhdenvertaisuudesta ja jossa hän toteaa: “Yhdenvertaisuusteema ei ole vieras Suomessakaan. Vaikka yleistilanne on hyvä, meillä on paljon yhteisöjä, yhdistyksiä ja myös yrityksiä, jossa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat utuisia unelmia.”

Jospa luettaisiin Pentikaisen kolumni ensin, ja vasta sitten juttu somalialaisten kasvattilasten hakemuksesta. Keskustelupalstoissahan talousnäkökylmä näyttää menevän humanitaarisen edelle, kun on kyse muista ryhmistä ja erityisesti somalialaisista. Yhdenvertaisuus on silloin hämärä vitsi.

Jo puolueemme nimi kertoo, että politiikkamme
perustuu saksalaiseen kulttuuriin. Haluamme puolustaa saksalaisten omaa
kansansuvereniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan. 

Ei, tuo ei ollut saksalaisen puolueaktivistin kirjoittama. Eikä kenties saksalaiset nielaisivat tuota soppaa tänä päivänä. Perussuomalaisten tekeillä olevassa vaaliohjelmassa sanotaan näin. Korvasin vain pari sanaa. Kiitos Reijo Tossavaiselle, joka laittoi alustavan vaaliohjelman Teemu Hiilisen blogiin:

”Jo puolueemme nimi Perussuomalaiset kertoo, että politiikkamme
perustuu suomalaiseen kulttuuriin. Perussuomalaiset haluavat puolustaa suomalaisten omaa kansansuvereniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan.” 

Nyt Suomihan noudattaa myös EU:n direktiiveja. Aikooko siis perussuomalaisten Suomi irtaantua Eu:sta, jotta kyseisen vaaliohjelman kohta täyttyisi? Olen sitä mieltä, että Euroopan Unionin ulkopuolella Suomen talous olisi kuihtunut laman paineessa. Suomeni jatkaa EU:ssa. Olen suomalainen, en perussuomalainen.

En ole lääkäri, joten jätän esimerkiksi narkolepsian arvioinnin alan asiantuntijoille. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota sen uutisointiin, joka mielestäni heijastaa myös yhtä ongelmaa tautiuutisoinnista.
 
Sekä H1N1:n uutisoinnissa että nyt kesti päiviä, ennen kuin tavallisille kansalaisille selvisi, mistä taudissa oli kyse. Yksi olennaisimmista tiedoista jätettiin uutisoinnin alussa kokonaan pois, nimittäin taudin oireet.
Vasta pari päivää sitten kuulin radioista ja luin lehdistä, miten narkolepsia ilmenee vaikka taudin olemassaolosta oli kerrotu jo monta päivää. Entäs jos yksi perheen lapsista olisi sairastanut minun tietämättäni? Voi olla, että monille vanhemmille on voinut käydä niin, jos vaikka sairaus esintyisi lievänä. Ei kaikilla ole tietokonetta ja nettiyhteyttä kotona.

Joka tapauksessa on toivottavaa, että jatkossa, kun toimittajat kertovat meille ympärillämme olevista sairauksista, etteivät toistaisi vaikkapa yhden tietotoimiston uutista, vaan menisivät asiantuntijoiden luokse kysymään, miten tauti voidaan tunnistaa.

“Eduskunnan arvovallan takia tuonne pitäisikin jo ehdokasvaiheessa miettiä, kuka tuonne sopii ja kuka ei. Eduskunnan kaksi tärkeintä tehtävää kun ovat lakien säätö ja valtion tulojen ja menojen määrääminen.

Mitä kansanedustajan toimenkuvaan kuuluu?

Vaikka minulla ei ole vielä kokemusta kyseisestä työtehtävästä, voin esittää joitakin ajatuksia havaintojeni perusteella. On jo itsestäänselvää sanoa, että kansanedustajan toimenkuva on aika laaja ja vaativa. Käytännössä kansanedustajan toimenkuva voidaan numeroilla kuvailla nollasta lukemattomiin. Nollakansanedustajia on nimittäin monta.

Nollakansanedustaja ei tee kysymyksiä, ei pidä puheita, ei keskustele muiden kansanedustajien kanssa ajamistaan asioista, koska hän ei aja mitään, hän ei äänestä eikä hän asetu uudestaan ehdolle jne.

On myös keskivertokansanedustajia, jotka tekevät jonkun verran töitä, varsinkin kun se on näkyvää. Hän hoitaa tehtävänsä jotenkuten, käy äänestämässä silloin tällöin, jne. Ja on niitä hyviä kansanedustajia, jotka yksinkertaisesti ansaitsevat olla siellä.

Ennen kuin hyvä kansanedustaja hyväksyy minkä tahansa lain, hän kuuntelee asiantuntijoita, lukee asiasta tehtyjä selvityksiä, ottaa huomioon avustajien toimittamia taustatietoja, keskustelee muiden kansanedustajien kanssa, kuuntelee kansan mielipiteitä ja keskustelee kansalaisten kanssa. Jos jokaisen kansanedustajan pitäisi olla juristi, Suomen eduskunta olisi aivan erilainen kuin nyt.

Sama juttu pätee valtion tulojen ja menojen määräämisessä. Jos eduskuntaan pitäisi päästää vain taloustieteilijöitä, siellä istuisi vain murto-osa nykyisistä kansanedustajista ja Suomen valtio olisi kenties vain yksi firma lisää.

Siksi on pikkuisen arveluttavaa, kun kansanedustaja väittää, ettei esimerkiksi tiedä perheyhdistämisen matkalippujen maksamisesta, vaikka jo hoksottimien pitäisi varoittaa, ettei tavallisesta kehitysmaasta tuleva pysty maksamaan matkalippujaan. Miksi arvon kansanedustaja ei tartu virkamiesten hihoista kiinni ja vaadi tietoa? Jo kuntien valtuutetut tietävät, mistä “puolueetonta” lisätietoa saa ratkaisujen pohjaksi.

Kansanedustajien työnantajien eli kansalaisten kannalta eduskuntaan tarvitaan palkkansa työllä ansaitseva kansanedustaja. Sillä ei ole merkitystä, mitä se kansanedustajaehdokas lupaa hoitavansa vaan se, että hän päästyään sinne hoitaa mahdollisimman monia asioita hyvin eikä vain nauti taloudellisista korvauksista ja muista eduista.

Jutun alussa oleva lainaus jatkui näin:” Minusta kumpikin asia on sinulle(kin) liian vaativa.” Kommentti on siis osoitettu minulle. Tuossa lauseessa ei pohdita eikä epäillä, vaan tiedetään, että tehtävä on minulle lian vaativa. En tiedä, millä kriteerillä. Mitkä ovat ne seikat, joiden vuoksi kansaedustajatyö on minulle lian vaativaa? Kommentoija ei perustellut, miksi en sovellu siihen tehtävään enkä selityksiä kaipaa, koska tiedän, kuka minussa asuu. Toki heittoja saa vapaasti kirjoittaa julkisuudessa toimivista henkilöistä. Vaikka en ole vielä kansanedustajaehdokas, olen puhunut asiasta avoimesti julkisuudessa. Sananvapaudella on kuitenkin rajansa.

Voisin luetella kaikki ne jutut, joita tein Nurmijärvellä. Olen jo ehtinyt laittaa kotisivulleni ne aloitteet. Myös blogini arkisto puhukoon. En siis mene amerikkalaiseen malliin mainostamaan itseäni sen enempää. Voi toki olla niin, että joku tulee sanomaan, että kunnanvaltuuston työ on vain leikkiä kansanedustajan työhön verrattuna. Näin se varmasti onkin. Loppujen lopuksi tohtorikin voi olla kansanedustajana saamaton. Se työ kun riippuu myös tahdosta, yhteistyökyvystä ja tarmokkuudesta. Laiskaa kansanedustajaa kukaan ei kaipaa.

Luulen, että Gutiérrez Sorainen–sukunimellä varustetun ihmisen kelpaamattomuus siihen tehtävään liittyy muihin toissijaisiin seikkoihin, enkä ole ainut poliitikassa oleva, joka törmää samanlaiseen ilmiöön. Kuinka monta esimerkiksi liikuntavammaista kansanedustajaa on ollut eduskunnassa? Kuinka monta avoimesti homoa on ollut eduskunnassa? Kuinka monta romania on pääsyt Arkadianmäelle? Moni näkee vielä, että Suomen rajojen ulkopuolella syntynyt ei saa edes istua valtuustoissa. Samalla tavalla edellisten eduskuntavaalien keskustelupalstoissa epäiltiin Zahra Abdullan kykyjä toimia kansanedustajana. Voi, kunpa hän olisi päässyt näyttämään epäilijöille! Tärkeintä on kuitenkin se, että Zahra Abdullanin eduskuntapaikka oli tosi lähellä.

Luulin kuitenkin, ettei ihmisen tarvitsisi Suomessa selittää pätevyyttään kansalle pyrkiessään eduskuntaan, mutta tässä asiassa Suomessa kaikki ihmiset eivät ole reiluja, paitsi tietysti joidenkin idoleiden suhteen.

Ehkä kuitenkin jokaisen eduskuntaan haluavan pitäisi lupauksien sijasta kertoa kansalle, kuinka monta kertaa aikoo puhua, tehdä kysymyksiä, äänestää, istua kokouksissa ja vielä aikooko kirjoittaa blogeihin ja lehtiin ja jutella ihmisten kanssa muuten kuin avustajan kautta. Eli kuinka hän aikoo tehdä työnsä?

Tässä Henryn juttu kansanedustajien työstä: http://henry2.blogit.uusisuomi…a-sopulit/

Nyt oppositio tekee työnsä aivan oikein kritisoidessaan hallitusta muun muassa työttömien nuorten unohtamisesta. Väheksymättä sekä opposition että hallituksen työtä ja molempien sanoista huolimatta fakta on, että työttömän nuoren silmissä tulevaisuus näyttää varjoisalta ja poliitikoiden toimet syviltä.
 
Nuorten työn tarpeet ovat tässä ja nyt. Vaikka valtiolla ei olisi rahaa, nuoria ei saa lannistaa eikä täyttää tyhjillä lupauksilla. Siksi kysyn, eikö sillä ole ole nuorille passivoitavaa merkitystä vaikeassa ajassa korostaa valtion roolia työllistäjänä, ikään kuin muita työllistämisreittejä ei olisi?

En suinkaan anna hallitukselle synnin päästöä nuorten työttömien työllisyysrahojen pois vetämisestä, mutta nuoria pitäisi kannustaa myös muulla tavalla kuin muita aikuisia syyttämällä. Jos hallitus ei tee, miksi muut yhteiskuntaosat eivät tekisi? Nyt on kansalaisjärjestöjen ja aktiivisten kansalaisten toimintahetki.
 
Tällä hetkellä monilla nuorilla on aikaa miettiä, lukea, opiskella ja miksei myös keksiä. Keksiä omia juttuja. Jos nuori on päässyt siihen, ei ole syyttää lopettaa vaan jatkaa.
 
Törmäsin vaikuttavaan tarinaan eräästä suomalaisesta nuoresta, joka jo neljätoista vuotiaana rupesi keksimään pelejä. Keksi yksi, keksi kaksi, kolme, neljä ties kuinka monta ja myi ne kertahinnalla, kunnes 19-vuotiaana hän keksi viedä viimeisimmän pelinsa eräälle kustantajalle. Neuvottelut pelin julkaisemisesta olivat pitkät, kunnes peli näki päivänvalonsa ja nyt sitä myydään jopa Suomen ulkopuolellakin ja arviotuja myyntikappaleita on kaikkiaan 3 ja puoli miljoonaa.
 
Jos tämä poika ei olisi antanut tilaa mielikuvitukselle ja uskonut siihen, että joku voisi pitää pelistä, emme pelaisi Afrikan Tähtiä ja nuori Kari Mannerla ei kenties olisi jaksanut keksiä uusia pelejä. Ja hyvä kun jaksaa vielä, nimittäin kiitos hänelle Inkan Aarteesta!
 
Vaikka Mannerlan kaltaisia tarinoita on Suomessa lukuisia, osa niistä voi olla myös vinteissä, kellareissa ja myös kirjoituspöydän laatikossa tai muistitikuissa. Suomi tarvitsee idearikkaita nuoria enemmän kuin siihen kannustetaan. Sillä yhteiskunnallisilla puitteilla, jolla Suomi on, olisi potentiaalia keksia suuria asioita meidän ja maailman iloksi. Nokian ihmeen kuihtuessa kuitenkin uuden ajan sampo odottaa löytäjäänsä.
 

”Voi hitsi, kun ne hyppii silmille. Mikä hinku niillä on muuttaa tänne Suomeen?”. Näin sanoi siististi pukeutunut, kukkahattutädin näköinen rouva kassatädille ruokakaupassa. Minä, 5v. ja 8v. pojat jonotimme hänen jälkeensä kanssan luona. Maksoin ostokseni ja lähdin pois kiittäen.

Tämä tapahtui tänään. Tämä on tämän päivän Suomi, ainakin se, minkä minä koin. Jos tämä on se kansan herääminen, jota moni toivoi, se erehtyi. Kenenkään ei tarvitse olla syntipukki tai oikeastaan sylkykuppi. Vaikka yritän olla kovana ja pysyä kasassa,sanomatta on, että en voi mitään surulleni ja huolelleni lasteni kotimaasta.

Turha on tulla tähän blogiin selostamaan, ettei Suomessa ole mukalaispelkoa, vieroksuntaa tai edes vihaa. Se, että muualla maailmassa on enemmän muukalaisvihaa, ei oikeuta vähättelemään sen olemassaoloa täällä. Se, että sinä et ole kokenut vastaavaa, ei tarkoita sitä, että muut eivät kokisi.

Olen kirjoittanut aiemmin, että maahanmuuttovastaisuus on muotia, keskustelun yksipuolisuus, kansalaisyhteiskunnan nuiva suhtautuminen asiaan sekä joidenkin johtavien poliitikoiden kielteinen asennoituminen maahanmuuttoon voi valitettavasti myös vaikuttaa yleiseen asenteeseen Suomessa pysyvästi asuvia maahanmuuttajia kohtaan, eikä suinkaan myönteisesti.

Nyt tiedän, että se vaikuttaa jo. Jos kuvani Suomesta perustuisi vain tämän päivän kokemukseeni, Suomi olisi synkkä, epäystävällinen ja jopa vihamielinen paikka. Hyvä lukija, jos olet kokenut samaa kuin minä, ymmärrän miltä se tuntuu. Kysyn ihan jokaiselta, onko tämä se Suomi, jota te haluatte rakentaa? Vastaus on meille, jotka olemme kokeneet tämän, aivan selvä.

Se on pitkä kuin synti, mutta asiallisesti kirjoitettu. Siis SDP:n maahanmuutto-ohjelma tai raportti, kuten he itse nimittävät sitä. Toisin kuin pari viikkoa sitten, Halla-Ahon ja kumppanien julkaisemassa ohjelmassa demarien raportti on monipuolisempi. Raportti on jaettu osioihin: työperäiseen maahanmuuttoon, pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä kotoutumiseen.
 
Kuten jo huhtikuussa oli julkisuudessa nähtävissä, demarit takertuvat edelleen saatavuusharkintaan. En haluaisi mennä samalle jankutuslinjalle kuin demarit, mutta saatavusharkinnalla ei ole merkitystä ulkomaalaisen työvoiman tuloon, vaan päinvastoin se luo turhaa byrokratiaa pätevälle työvoimalle, jota Suomesta ei löydy. Se, että valtiojohtoisesti palkattaisiin työntekijöitä Suomesta avoimiin paikkoihin riippumatta siitä, onko työnantajan mielestä työntekijä sopiva vai ei, ei ole tästä päivästä. Saatavuusharkinnan puolustaminen antaa oivallisen mahdollisuuden asettaa retorisella tasolla suomalaiset, eurooppalaiset ja kolmansien maiden kansalaiset vastakkain.
 
On kuitenkin todettava, että työperäisen maahanmuuton suhteen demareilla on muita hyviä ehdotuksia muun muassa hyvien työehtojen varmistamiseksi.
 
SDP:n mielestä Suomen vastaanottama pakolaisten määrä tulee säilyttää nykyisellään. Maailmassa on yli 40 miljoonaa pakolaista. Vuonna 2009 Suomi vastaanotti 769 kiintiöpakolaista. Perempi kuin ei mitään.
 
Turvapaikanhakijoiden osiossa demarit ovat melkein samoilla linjoilla kuin radikaalisimmat perussuomalaiset. Raportissa todetaan, että ”turvapaikkahakemusten käsittelyä on nopeutettava lisäämällä käsittelliöiden määrää. Kielteisestä turvapaikkapäätöksestä johtuvat käännytykset on myös pantava toimeen nykyistä nopeammin.” Ekö Kari Rajamäen olisi pitänyt jo hoitaa asia? –Lisää rahaa siis tarvitaan siihen.
 
Huom, puolue, jonka aate perustuu myös oikeudenmukaisuuteen, ei mainitse, miten oikeusturva toteutuu turvapaikanhakijoiden osalta, kun hakemukset ja palutukset toteutetaan vauhdilla.
 
Demarit sanovat myös, että Suomen tulee pyrkiä saattamaan voimaan kahdenvälisiä palautussopimuksia sellaisten maiden kanssa, joissa olosuhteet ovat parantuneet ja turvapaikanhakijoiden paluu alkuperämaihin on mahdollista. Sinänsä järkevä ehdotus, riippuen siitä, kuka arvioi, ovatko maassa olosuhteet parantuneet vai eivät. Nimittäin, jos esimerkiksi Venäjän presidentiltä kysytään, niin moni Pohjois-Kaukasiasta tulleet turvapaikanhakijat eivät tarvitse turvapaikkaa Suomesta.
 
Raportissa on paljon ehdotuksia. Yhteinen nimittäjä on se, että moni ehdotuksista erityisesti kotouttamisen suhteen vaatii lisää rahaa. Aikana jolloin rahaa ei ole, ne käytännössä jäävät toteuttamatta. On myös otettava huomioon myös se tosiasia, että moni suomalainen ei haluaisi sijoittaa euroakaan maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin.
 
Demareiden ehdotukset ovat siis lennokkaita. Tehty me ja he - ajattelulla, tyyliin ”Maahanmuuttajanaisille on luotava matalan kynnyksen opiskelumahdollisuuksia esim. leikkipuistojen tai koulujen yhteyteen”. Sinänsä hyvä ehdotus joskin epärealistinen, koska muun muassa kunnilla ei ole resursseja lähteä toteuttamaan niitä. Ehkä niitä paikkoja tarkoitettiin vain Helsingin seudulle.
 
Minusta kieltenopiskeluun kannattaa satsata ja luoda uusia opiskelutapoja. Aiemmin olen maininut radiokurssit, mutta myös netti tarjoaa kotona olevalle vanhemmalle oivia mahdollisuksia oppia kieltä ja jopa toistaa harjoituksia monta kertaa. Kielenopinnon ohjausta tarvitaan ja sitä voisi järjestää ajoittain.
 
”Maahanmuuttaja-asiakkaille on perustettava erityisiä yritysneuvontapisteitä sekä käynnistettävä yrittäjyysohjelmia”. Miksi pitäisi vaatia jotakin erikoista vain maahanmuuttajille? Minusta maahanmuuttaja, joka haluaa yrittäjäksi, pääsee jo työvoimatoimistojen järjestämille kursseille, jos työvoimatoimistossa nähdään sen tarpeelliseksi. Kursseissa on mahdollista vaihtaa mielipiteitä muiden suomalaisten kanssa.

Raporttien välissä on Jutta Urpilaisen allekirjoittama juttu, jossa Urpilainen toteaa”Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttäjiä emme missään oloissa Suomeen halua.” Tiedoksi Jutalle, että hyväksikäyttäjät eivät vain tule muualta.

Jutan jutun lukemisen jälkeen on jopa naurettavaa lukea seuraavalla sivulla ”SDP on suvaitsevaisuuden ja vapauden liike.” SDP:n johto on sosiaalidemokratian aatteensa unohtanut ryhmä. Sorry vain aidot demarit!
 

Luin Timo Soinin blogikirjoituksen. Otsikko oli sen verran puoleensavetävä, että vehreyden vihreyden ja vihreiden ystävänä kiitän heidän puolestaan huomionosoituksesta.

Soinin kirjoitus on värikäs ja helppo lukea, iskevä ja jopa ilkeä, mutta ennen kaikkea siinä oli pari tyhjää lupausta.

Blogikirjoituksessa herra Soini sanoo: ”Perussuomalaisten ykköstavoite on suomalaisen työn teettäminen ja tekeminen Suomessa”. Kiitos selvennyksestä! Varmasti moni muu kuin minä luuli, että perussuomalaisten ykköstavoite oli maahanmuuton rajoittaminen.

Herra ei tapansa mukaan kerro miten tavoitteeseen päästään. Siis Soini ei ehdottanut konkreettisia toimenpiteita siitä miten tulevaisuudessa turvataan työpaikkojen pysyvyys ja myös kasvu Suomessa.

Jokainen suomalainen yrittäjä tietää, että Suomessa työn teettäminen maksaa todella paljon. Moni yrittäjä, joka haluaisi pysyä Suomessa ja työllistää muita, ei pysty siihen. Jos yrittäjä haluaa, että hänen yrityksensä pysyy pystyssä globaalimaailman myrskyissä, kun se ei Suomessa ole mahdollista, hän suuntautuu muualle. Globaalityömarkkinassa Suomi ei ole siis voittajien puolella.

Luin Aamulehden verkkosivun uutisesta, että 2000-luvun alkuvuosien komeat mitalisijat maailman kilpailukykyvertailuissa ovat Suomelle enää kaukainen muisto.

Sveitsiläisen IMD-koulutuslaitoksen tuoreessa vertailussa Suomi sukeltaa 19. sijalle viime vuoden sijalta 9 ja että näin pahaa notkahdusta ei Suomi ole kokenut koko 20 vuoden vertailuhistoriassa.

Toinen huolestuttava tieto on myös se, että ulkomailta tulleiden investoijien määrä on myös laskenut. Sopii siis ihan ilahtua tämän päivän Ylen uutisesta, jonka mukaan avoimia työpaikkoja oli huhti-kesäkuussa lähes 30 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten.

Suomi tarvitsee jatkossa yrittäjiä luomaan työpaikkoja, ja myös aitoja mahdollisuuksia työllistää muita suomalaisia. Nyt näin ei ole kaikilta osiltaan, muuten jotkut yrittäjät eivät turvautuisi rekrytoimään alipalkatuilla ja muilta osin aliarvostetuilla työsopimuksilla työväkeä ulkomailta. Se ei ole hyväksyttävää.

Syitä ulkomaisen työvoiman palkkaamiselle ei saisi olla säästöjä työvoimakustannuksista vaan aito työvoimapula sille tehtävälle, johon työvoimaa kaivataan. Pätevän työvoiman saaminen on tärkeää yrittäjille. Nimenomaan sen saaminen, eikä sitä, onko Suomesta, Virosta vain sambiasta.

Ja vielä, Uuden Suomen uutisessa tutkija Juha Martikainen sanoo, että ”Työnantajien mukaan kaikista avoimista työpaikoista 41 prosenttia on ”vaikeasti täytettäviä työpaikkoja”. Siis töitä, joihin ei löydy päteviä hakijoita.

-Varsinkin sosiaali- ja terveysalalla sekä kaupan alalla esimerkiksi myynti- ja markkinointipuolella on paljon tällaisia koulutusta ja erityisosaamista vaativia tehtäviä, sanoo Martikainen.”

Tuskin suomalaiset työnantajat keksivat työvoimapulansa punavihreiden iloksi. Näin voisi tehdä yksi, mutta ei monta.

Joka tapauksessa on kuitenkin selvä, että ulkomaalaisen työvoiman palkkamisessa tarvitaan lisää resursseja valvontaan.

Suomalaisen työn teettäminen ja tekeminen Suomessa on hieno tavoite. Kävin perussuomalaisen kotisivulla etsimässä lisää tietoa tavoitteesta, mutta en löytänyt mitään. Nöyrän neuvoni Timo Soinille on, että muodostaisi kansaedustajaehdokkaan työryhmää miettimään “työllistävää manifestia”. Sillä hän on oikeassa siinä, että tuo aihe on erittäin tärkeä. Niin tärkeä, että jos minusta tulisi eduskuntavaaliehdokkaaksi valitsisin sen yhdeksi teemaksi.